Siis puudutettiinko suonensisäisesti vai oliko kyseessä vain joissakin tatuoinneissa käytettävä ihon pintaan sivelty puuduteaine?
Kuinkahan toi suonensisäinen puudutus sitte menis? XD Onneksi et kumminkaan oo lääkäri, sulla olis varmaan liuta suonensisääsesti puudutettuja potilaita kellaris enemmän tai vähemmän elottomana :'D En kyllä tiiä noista toimenpiteistä, mutta sitä luulis et suonensisäänen puudutus ei tee sydämelle järin hyvää.
Ittellä kans tullu vuosien varrella muutama kuva otettua, ja en sen puoleen kans justiin ymmärrä näitä "otin nyt yhtäkkiä tämmösen kivan pepperoni pizza-siivun tohon vasempaan ohimoon"-tyyppisiä juttuja. Kaikkien iho tietysti niiden oma, mutta vois kuvitella, että alkais kaduttaa joskus myöhemmin. Kun nyt vertaa esimerkiksi siihen, että itselläkin alkaa siinä viimeistään joidenkin kuukausien aikana suuresta osasta taskoja löytymään semmosia "tota kohtaa vois iihan vähän jossain vaiheesvähän korjata"-hetkiä, vaikka se kuva olis ollu kuinka täydellinen silloin kun sen otti! Että sen pohjalta luulis, että juuri nama pepperoni-ihmiset alkais jossain vaihees miettiä, että miksi helevetis tämän tein??
Kivunsieto on niin suhteellista. Itse en varmasti ole kaikkein herkin, mutta täytyy sanoa, että mitä pidempään kipu kestää, sitä vaikeampaa sitä on sietää. Vaikka olen elämässäni jopa tarkoituksella hakeutunu tilanteisiin, jossa mulle tuotetaan kipua, en silti tahdo jaksaa kroonisten kipua aiheuttavien terveysongelmieni kanssa.
Itsellä hyvin pitkälti myös tämä tilanne. Mitä tatuointiin tulee, niin se menee yleensä siinä istuessa. Mitään suurempaa ongelmaa kivun kanssa ei ole ainakaan tähän mennessä tullut, ainoana ehkä kun tehtiin niskaan merkkiä ja piti työskennellä enemmän tuossa luiden päällä nikamien kohdilla, niin silloin oli vähän "oliskohan tämä kohta valmis?"-fiilis. Muuten voisin istua tuntitolkulla, kun joku vaan rahtaisi kahvia käden ulottuville.
Kroonisen kivun kanssa sitten justiin toisin päin. Itsellä ollut selkäongelmia nyt jo reilun kymmenen vuotta, mikä on johtanut melkeinpä jatkuvaan selkäsärkyyn (nyt kylläkin ollut merkillisen hyvässä kunnossa muutaman päivän!

), ja niiden kanssa on kyllä kestämistä. Että lopputulemana se kipu saattaa olla jotenkin alitajuisesti erilaista silloin, kun se on tavallaan itse aiheutettua, verrattuna taas krooniseen kipuun.
Omien tatskojen aiheet sivuavat hyvin pitkälti asioita jotka ovat syystä tai toisesta lähellä sydäntä. Viimeisimpänä kokoelmaan tulivat juurikin tuommoiset samanlaiset sormiriimut kuin Isalla, Lokin riimuilla tosin. Noiden riimujen seurana samassa käsivarressa vielä Ouroboros kämmenselässä (samaan aikaan kuvastamassa Jormungandria ja tavallaan muistuttamassa siitä, että kaikesta huolimatta elämä jatkuu), eräs erittäin paljon elämää mullistanut kirjan hahmo sekä erästä tärkeää ihmistä kuvaava epäkuollut susi.

Aika paha tatskakuume on vähän väliä, mutta yleensä sitä ennemmin hautoo ideaa jonkun aikaa, ennen kun menee neulan alle, mikä johtaa siihen, että tatskoja ei tule otettua ihan niin usein kun haluaisi. Ja tietysti siinä on se paranteluaika, kun ei pääse saunaan, mikä jo sinällään on hirvittävä menetys! D:
Tatskathan jakavat mielipiteitä aika paljon, mutta omasta mielestäni tatuoitu iho on nätti. Ne myös kertovat jotain kantajastaan ja yleensä hyvin mietityillä tatskoilla on tarina minkä kertoa. Näiden lisäksi tatuoinnit ovat loistava idioottiseula, samoin kuin silmään pistävä ulkonäkö. Jos joku ei halua olla tekemisissä kanssani tatuointieni takia, tai ylipäänsä sen takia miltä näytän, ehkä me siinä säästämme molempien aikaa! :'D