Loppukesän puuhailut

[Diana]

Läheiselläni ilmeni äkisti vakavia terveyshuolia, joten en ole juurikaan ehtinyt pohtia muita asioita hetkeen. Keskikesän juhlakin meni ohitse lähes huomaamatta. Vietimme juhannuksen Kainuun seudulla, jossa yötön yö on jo kokolailla havaittavissa. Se on kaunista katsottavaa, mutta vuosi vuodelta enempi ihmetyttää, kun tunnen Suomen kesän valoisine öineen niin kovin vieraaksi. Odotan elokuun pimeneviä iltoja suurella innolla, ja suunnittelen jo, millaisia kynttiläasetelmia silloin loihdin kotiini.
Mielestäni elokuusta lumentuloon on paras aika vuodesta. Koen sen maagiset energiat itselleni hyödyllisemmiksi, kuin muun ajan. Luonnon rehevän kypsyvä, tuleentuva olemus, sadonkorjuun aika, ja sitä seuraava hidas hiipuminen, kellastuminen, kuihtuminen... Se on valtavan kaunista, mutta myös haikeaa.

Loppukesällä aion kenties istuttaa vielä muutaman yrtin. Pihallani rehottaa erittäin hyvävointinen mäkimeirami, ja myös minttu näyttää viihtyvän. Muut voisivat voida paremminkin, mutta siitä saan syyttää vain itseäni, koska en ole vieläkään lisännyt niille kunnon multaa. Basilikaa ja persiljaa kuluu meillä paljon, joten niitä ehkä koetan vielä laittaa muutaman maahan. Oletteko tavanneet seurata maagiseen, tai miksei muuhunkin, käyttöön tulevien kasvien istutuksen ja korjuun kanssa kuukalenteria?

Heinäkuu saattaa vielä tuoda helteitä, kuten elokuukin. Koetan välttää ulkona oleskelua päiväsaikaan, kun on kuuma sää. Olen olosuhteista johtuen hereillä kuitenkin yleensä jo aamutuimaan, enkä tahdo jaksaa myöhään illalla tai yöllä lähteä mihinkään. Haaveenani on kuitenkin vähintään kerran kesällä päästä hiippailulle öiseen metsään. Kenties otan rituaalitarvikkeenikin mukaan... Öisen metsän tunnelmaa ei päihitä mikään.

Pakko tunnustaa, etten ole uinut kertaakaan kuluneena vuonna. Koiraa käyn viemässä pulikoimaan, mutta itse en ole jorpakkoon mennyt. Kenties mokoma aktiviteetti pitäisi lisätä vielä tämän kesän asialistalle.

Mitä te muut olette puuhailleet, ja mitä olisi vielä tehtävää ennen, kuin syksy saapuu?

[Völva]

Mitä te muut olette puuhailleet, ja mitä olisi vielä tehtävää ennen, kuin syksy saapuu?

Kirjoitit niin upeasti tuosta tulevasta syksystä, että melkein aloin kaipaamaan sitä, mutta rehellisesti sanottuna reagoin vielä voimakkaammin tuohon kysymykseesi. Se sai hetkeksi ihon suorastaan kananlihalle, koska se muistuttaa siitä, miten nopeasti kesä loppuu ja se puistattaa.

Huomaan käyttäväni sanaa rakastan kaikkein useimiten juuri kesään ja kevääseen liittyvissä asioissa, joten ilmeisesti olen siis kevät- ja kesäihminen henkeen ja vereen. Rakastan seurata uuden elämän syntymistä. Joka kevät löydän itseni nuuhkimasta ja ihailemasta puiden avautuvia silmuja ja kyynelsilmissä ihmettelemässä miten kaunista voikaan olla, kun kaikki herää henkiin. Pihallamme on kymmeniä linnunpönttöjä, ja tällä hetkellä suurta iloa tuo olohuoneen ikkunan luona olevan koivunhaaraan pesän tehneen rastaan pesätouhujen seuraaminen. Olen myös suurella ihastuksella seurannut perheemme siiliperheen kasvua ja nyt poikaset tekevät jo hieman pidempiä retkiä pation alta öiselle nurmikolle etanoita etsimään -niin suunnattoman suloista!

Pitkän kuivan kauden jälkeen on myös ihanaa, kun niityt ja metsät ovat taas täynnä aarteita ja yrttejä. En seuraa kuunkiertoa yrttien keräämisessä vaan kerään yrttejä lähinnä niiden tietyissä kasvuvaiheissa. Tänä kesänä monen yrtin kerääminen on jäänyt huomattavasti myöhäisemmäksi alkukesän kuivuuden takia, mutta nyt olen jo päässyt takaisin tuttuun rytmiin ja hyllyt alkavat täyttyä. Villiyrttienkin kannalta kesä on parasta aikaa, sadonkorjuun aikaan elokuussa useimmat yrtit ovat jo muuttuneet puumaisiksi tai lakastuneet. Kuumuus ei ole ihan juttuni, mutta rakastan kuuman ja kuivan mäntymetsän tuoksua, johon on sekoittunut suopursun kitkeränmakea tuoksu. Ja tuo Dianan mainitsema yö kesäisessä metsässä on jotakin, joka jokaisen kannattaisi kokeilla. Omassa jutussani sitä kutsutaan utisetaksi tai ihan puhtaasti ulkonaistumiseksi ja sen tarkoituksena on "jutella" metsän henkien ja voimien kanssa eli on eräänlainen shamanistinen istunto. Uiminen öisessä kesässä on myös lähes maagista ja voi melkein tuntea ihollaan veden haltioiden kosketuksen. Taitavat tosin olla ahvenia tai sammakonpoikasia, mutta haluan pitää mielummin kiinni mielikuvastani niistä haltioista

Itselleni kevät on nuoren jumalattaren aikaa, muuttuen siitä valtiattaren ja äitijumalattaren kesän kautta kohti syksyn viisaan vanhenevan jumalattaren aikakauteen päätyen kuoleman valtakauteen eli talveen. Kaikissa on omat voimansa ja kiertokulku on luonnonuskontojen a ja o, mutta siitä huolimatta minun on vaikeaa kestää pitkää pimeää kautta. Jos voisin valita, niin painuisin talviunille lokakuun lopussa ja heräisin huhtikuussa tuntiessani kuonossani kevään lempeän tuulen tuoksun ja tuntiessani turkissani auringon lämmön, elämän saapumisen.

Yhteiskuntamme ja fysiikkamme ei kuitenkaan mahdollista talviunia, joten tyydyn loppukesästä keräämään hieman apeana talvivarastoksi sieniä ja marjoja , valmistamaan kynttilöitä pitkien pimeiden iltojen ratoksi sekä keräämään lehtiä paikkoihin, joista mm. siilit voivat niitä helposti viedä omiin talvipesiinsä.

[Basztor]

Mulla meni alkukesä mm. rockfesteillä ja juhannus saaressa tässä läheisellä järvellä joskin moderni suomen kesä vähän sabotoi tota reissua...tuuli ja sade piti huolen siitä ettei ainakaan hiki päässyt tulemaan mutta onhan noi telttareissut siitä huolimatta aina mukavia. Loppukesästä oisi vielä tarkoitus käydä ainakin yhdellä mökkireissulla ja perhettä moikkaamassa sitten elokuussa. Metsässäkin olisi toki mukava käydä palloilemassa mutta etenkin nyt kun äiti joutui lopettamaan mullekkin niin kovin rakkaan Oona koiran niin kyllä tässä on mieli maassa ja entistä vaikeampaa saada itsensä liikkeelle mutta katsotaan mitä tää loppukesä nyt tuo tullessaan jospa tässä nyt vaikka pääsis piristymään.

[Völva]

Metsässäkin olisi toki mukava käydä palloilemassa mutta etenkin nyt kun äiti joutui lopettamaan mullekkin niin kovin rakkaan Oona koiran niin kyllä tässä on mieli maassa ja entistä vaikeampaa saada itsensä liikkeelle mutta katsotaan mitä tää loppukesä nyt tuo tullessaan jospa tässä nyt vaikka pääsis piristymään.

Olen pahoillani. Rakkaan eläimen menetys voi tuntua sielun ytimessä asti. Voimia!

[Basztor]

Metsässäkin olisi toki mukava käydä palloilemassa mutta etenkin nyt kun äiti joutui lopettamaan mullekkin niin kovin rakkaan Oona koiran niin kyllä tässä on mieli maassa ja entistä vaikeampaa saada itsensä liikkeelle mutta katsotaan mitä tää loppukesä nyt tuo tullessaan jospa tässä nyt vaikka pääsis piristymään.

Olen pahoillani. Rakkaan eläimen menetys voi tuntua sielun ytimessä asti. Voimia!

Kiitoksia.

[Diana]

-- rehellisesti sanottuna reagoin vielä voimakkaammin tuohon kysymykseesi. Se sai hetkeksi ihon suorastaan kananlihalle, koska se muistuttaa siitä, miten nopeasti kesä loppuu ja se puistattaa-- Jos voisin valita, niin painuisin talviunille lokakuun lopussa ja heräisin huhtikuussa tuntiessani kuonossani kevään lempeän tuulen tuoksun ja tuntiessani turkissani auringon lämmön, elämän saapumisen--

Oijoi sentään, en taas itsekeskeisenä lainakaan ajatellut, että kaikki eivät ole, kuten minä; syksyn ja pimeän ystäviä. Alan haaveilla syksystä heti, kun talvi loppuu! Jos nyt en suoranaisesti vihaa valoa ja lämpöä, niin ainakin ahdistun niistä. Helteinen alkukesä meinasi viedä huumorintajun aivan kokonaan. Aurinko käy silmiini aiheuttaen sekä kovaa häikäisyä että silmien vuotamista. Lisäksi en kestä, kun helteellä ihmiset ovat joka paikassa ulkona, eikä missään ole rauhaa. Oli aivan mahtavaa, kun vihdoin alkoi sataa. Lähdin välittömästi metsään pelkässä t- paidassa, ja kastuin tahallani likomäräksi. Tuli mieleen syksy!

---Pihallamme on kymmeniä linnunpönttöjä, ja tällä hetkellä suurta iloa tuo olohuoneen ikkunan luona olevan koivunhaaraan pesän tehneen rastaan pesätouhujen seuraaminen. Olen myös suurella ihastuksella seurannut perheemme siiliperheen kasvua ja nyt poikaset tekevät jo hieman pidempiä retkiä pation alta öiselle nurmikolle etanoita etsimään -niin suunnattoman suloista!

Ihanaa, kun teillä on pönttöjä linnuille ja suojapaikka siileille.<3 Itse vuokra- asujana en uskalla pönttöjä pihapiiriini ripustaa, kun ei koskaan tiedä, millainen ihminen asuntoon jälkeeni muuttaa...

Voi Basztorin hauvelia... Lemmikeissä on se äärimmäisen ikävä puoli, että niitä ehtii yhden ihmiselämän aikana menettää niin monta. Toivottavasti löydät jonkin keinon jaksaa mennä metsään kuitenkin, koska se on todellista lääkettä murheeseen.

[Völva]

Oijoi sentään, en taas itsekeskeisenä lainakaan ajatellut, että kaikki eivät ole, kuten minä; syksyn ja pimeän ystäviä.

Höpsis, eihän tuo ollut mitenkään itsekeskeistä

[Diana]

Mutta kun monet ihmiset ovat laillasi ihan fiiliksissä kesästä, ja sitten tulen narisemaan ja kaipaamaan syksyä. Viimeistään jussin jälkeen alan jankuttaa siitä, kuten nytkin, ja muistutan, että kesäpäivänseisaus meni jo, ja nyt illat taas pimenevät, wuhuu! Jengi masentuu, eikä halua puhua mun kanssa enää. Aina, ihan aina, mä unohdan, että monet ovat odottaneet kesää aivan onnessaan, eivätkä halua ajatella syksyä lainkaan, varsinkaan, kun on vasta heinäkuun alkupuoli.

[Basztor]

Voi Basztorin hauvelia... Lemmikeissä on se äärimmäisen ikävä puoli, että niitä ehtii yhden ihmiselämän aikana menettää niin monta. Toivottavasti löydät jonkin keinon jaksaa mennä metsään kuitenkin, koska se on todellista lääkettä murheeseen.

Enköhän mä jossain vaiheessa itteni liikkeelle saa...ja mitä lemmikeihin tulee niin tottahan tuo mutta toisaalta jokainen lemmikki jättää omat hyvät muistonsa jälkeensä joita voi käydä läpi aina kun tulee ikävä.

[Hallava]

Anteeksi epäaktiivisuuteni. Töitä on ollut enemmän kuin tarpeeksi jonka johdosta Juhannuskin meni pyyhältäen ohi. Juhannuksena olin töissä mutta sen jälkeisellä viikolla paineltiin mökille ja elettiin pari päivää sitä lapsuuden kesää missä muututtiin vesiolennoiksi, saunottiin ja juostiin ilman kenkiä kaikkialla.

Kaikki pakanallinen toiminta on jäänyt lähinnä ajatustasolle kesän aikana. Piti yrttejäkin kerätä mutta niin se jäi.

Minäkin rakastan syksyä! Silloin olen aktiivisimmillani. Olen huomannut aina saman kaavan toistuvan: kesä hujahtaa ohi ja syksyllä sitten keskityn enemmän voimavaroihini ja hiljennyn metsässä sieniä keräten ja luontoa tarkkaillen. Ah, ihana lämmin sekä hieman vilakka syksy.

Tietty suunnittelen kesäksi kaikkea yrttien keruuta jne mutta njah. Kesä menee lähinnä kuumuudessa kärvistellessä. +30 helle ja 10h raskas ulkotyö on kyllä vähän hikistä. Tosin otan sen haasteena (Hikoilu edistää laihtumista eiks je??)

Loppukesän aion tehdä töitä (toivonmukaan enää kuukauden jos koulu alkaa.) Ja urheilla. Kesä näyttäisi olevan itselle puhdistautumisen aikaa ja syksyllä on hyvä keskittyä henkiseen puoleen kaikkeni antaneena. Tällä alalla kesä tuppaa olemaan sesonki jolloin tienataan vuoden tienesti.