Tatuointiketju

[Isa]

(Keskustelu tatuoinneista on siirretty tähän ketjuun Yleisestä ketutusketjusta. Jäsen Isan postia muokattu tämän ilmoituksen verran. T. Diana)

:lol: Ai sulla on sellainen olo vain tänään..? Mulla käytännössä aina. Saako kysyä, millaisen kuvakkeen isseesi hakkautit?

On mulla enempi vähempi aina, mut tänään entistä enemmän. Siinä määrin, ettei sitä voi oikein peittää ja koittaa vain hymyillä nätisti.



Kauhee hihhuli... <_<;

[Diana]

Vai hihhuli..! Hienoa, että otit tuollaiset, joilla on tärkeä merkitys itsellesi, ja varmasti kyseinen jumaluuskin arvostaa elettäsi suuresti.

Mä en ole tatskaihmisiä, osittain siksi, että olisi aivan äärivaikeaa päättää, minkä kuvan valitsisi. Lisäksi en tajua porukkaa, joka ottaa mihinkään liittymättömiä kuvia itseensä (puudutuksessa!!), koska "kaikilla muillakin on". Kaikkein vähiten mun estetiikantaju riittää wt- henkisiin tatuointiryppäisiin, joita maanisesti käydään nakuttamassa nahkaan, ja jotka eivät mitenkään kuvasta kantajansa persoonaa, ainakaan positiivisessa mielessä.

No joo, mitä se mulle kuuluu, mitä ihmiset itseensä piirtelevät. Olisi kuitenkin hienoa, jos tatuoinneissa olisi aina takana jokin tarina, tai merkitys. Nythän näin ei usein ole. Pah.

[Isa]

Lisäksi en tajua porukkaa, joka ottaa mihinkään liittymättömiä kuvia itseensä (puudutuksessa!!), koska "kaikilla muillakin on".

Puudutuksessa.

Kaikkein vähiten mun estetiikantaju riittää wt- henkisiin tatuointiryppäisiin, joita maanisesti käydään nakuttamassa nahkaan, ja jotka eivät mitenkään kuvasta kantajansa persoonaa, ainakaan positiivisessa mielessä.

No joo, mitä se mulle kuuluu, mitä ihmiset itseensä piirtelevät. Olisi kuitenkin hienoa, jos tatuoinneissa olisi aina takana jokin tarina, tai merkitys. Nythän näin ei usein ole. Pah.

Sarjassamme feissarimokien "ikuisesti iholla" -tagi. Siellä tuli yksi päivä vastaan tällainen, ja nauran vieläkin katketakseni tuolle viimeiselle, "turbot pyörii." Oon päättäny linkittää tuon joka kerran, jos joku sattuisi omia tatskojani kauhistelemaan, että katsokaa nyt, voisi olla pahemminkin.

En itsekään ymmärrä tatskoja, joissa ei ole mitään tarinaa taustalla - ei edes sitä, että sattuu pitämään ko. aiheesta. Tosin jos ottaa ihan randomilla jonkun, niin ottaisi edes jonkun hienon! Eikä kävisi jossakin kaverin autotallissa ilmaiseksi harjoittelunahkana. Mutta no, eipä ole mun iho. Surettaa vaan vähän tyyppien puolesta. Monet ei ymmärrä ettei sitä saa helposti siitä pois, jos ollenkaan.

[Diana]

Puudutuksessa.

Joo, ihan oikeasti. Tämä tarkoittaa tietenkin ihon pinnan puuduttamista, eikä mitään spinaali- versiota, mutta kuitenkin. Siis eikö sen kivun sietäminen pitäisi osaltaan olla jokin "juttu" siinä tatunoinnissa, vai mitä mä nyt taas en ole käsittänyt...

Sarjassamme feissarimokien "ikuisesti iholla" -tagi.

Aina välillä on juttua törkeistä tatskoista, ja voi hyvänen aika, miltä jotkut niistä tosiaan näyttävät. Tuo "turbot pyörii" muistuttaa järkyttävyydessään mua kuitenkin hieman vanhoista vankila- tai merimiestatskoista, eikös ne ole tunnetusti kamalia, tylsillä, paksuilla neuloilla runnottuja kuvia..?

Pitäisiköhän tästä muuten laittaa oma ketju.

[Isa]

Tämä tarkoittaa tietenkin ihon pinnan puuduttamista, eikä mitään spinaali- versiota, mutta kuitenkin. Siis eikö sen kivun sietäminen pitäisi osaltaan olla jokin "juttu" siinä tatunoinnissa, vai mitä mä nyt taas en ole käsittänyt...

Siis puudutettiinko suonensisäisesti vai oliko kyseessä vain joissakin tatuoinneissa käytettävä ihon pintaan sivelty puuduteaine? Mikäli kyse jälkimmäisestä, niin täytyy sanoa että kyllä itsekin tarvitsin tuon isoimman tatskani kohdalla moista. Kyseessä oli ensimmäinen leimani, joka oli isonpuoleinen, ja minä suuruudenhulluuksissani ajattelin, että meitsi on kova, kyllä kestää. Kuvaa nakutettiin vähän päälle nelisen tuntia ja noin puolivälissä alkoi tehdä siinä määrin pahaa, että kerran tunnissa pidettiin breikki ja laitettiin puuduteainetta. Loppua kohden alkoi kässy jo nykiä ja täristä tahattomasti siihen malliin, ettei olisi kyllä koko kuvan verran jaksanut istua, ellei sitä puudutetta olisi ollut. No mutta, oppipahan siinä ainakin, minkä verran jaksaa kerralla istua.

Paha mun on muista mennä sanomaan, mutta itse koitan ainakin valkata tatskoilleni paikkoja, joissa olisi mahdollisimman paljon läskiä, ja vähän hermoja ja luita. Jos tatuoiminen olisi täysin tai lähes kivutonta, niin saattaisin olla yltä päältä kuvien peitossa. Joten tietyssä mielessä kyllä; sen kärsimyksen myötä kuvista tulee entistä tärkeämpiä ja niitä ei ota hetken mielijohteesta. Tyyliin "Haluanko x-kokoisen kuvan paikkaan z? Onko sen arvoista?" Mikäli on, take it. Tosin viimeksi eilen, kun hetken ajan piti jurruutta niin läheltä niveltä, niin aattelin, että voi että kun olisin joku kipufetisisti niin olisi elämä edes vähän helpompaa.

Pitäisiköhän tästä muuten laittaa oma ketju.

Joo, voisi olla hyvä. Yritän tässä löytää jotain nappulaa millä ketjusta saisi osan siirrettyä. Jos löydät ensin niin be my guest!

[Diana]

Siis puudutettiinko suonensisäisesti vai oliko kyseessä vain joissakin tatuoinneissa käytettävä ihon pintaan sivelty puuduteaine?

En mä edes tiedä, miten voi puuduttaa suonensisäisesti. Eikö se puudutus yleensä laiteta lihakseen, vai sitäkö tarkoititkin? Tuttavani tapauksessa oli ymmärtääkseni kyse siis ihon pinnan puuduttamisesta, mutta en tiedä varmuudella.

Kuvaa nakutettiin vähän päälle nelisen tuntia

No ei varmaan ole ihme, jos tuossa ajassa alkaa hieman ahistaa. Eivätkö monet laitatuta isommat kuvat useamman käyntikerran aikana? Taisit olla ahne pikku possu.

Joten tietyssä mielessä kyllä; sen kärsimyksen myötä kuvista tulee entistä tärkeämpiä ja niitä ei ota hetken mielijohteesta.

Mun lapseni otti kuvan jonkin aikaa sitten käsivarren (= kyynärpään ja ranteen väliselle osuudelle) sisäpuolelle. Kuva oli yksinkertainen, mutta jännitin kovasti puolestaaan, että kestääkö, kun olen hieman herkempänä ihmisenä häntä pitänyt. Hyvin meni, mutta eipä tuo kauaa kestänytkään. Jos olisi ollut pidempi rupeama, miten lie olisi käynyt.

kun olisin joku kipufetisisti niin olisi elämä edes vähän helpompaa.

Kivunsieto on niin suhteellista. Itse en varmasti ole kaikkein herkin, mutta täytyy sanoa, että mitä pidempään kipu kestää, sitä vaikeampaa sitä on sietää. Vaikka olen elämässäni jopa tarkoituksella hakeutunu tilanteisiin, jossa mulle tuotetaan kipua, en silti tahdo jaksaa kroonisten kipua aiheuttavien terveysongelmieni kanssa. Oikeat, kovanluokan masokistit taitavat olla todella harvassa. Tämä tosin ei varsinaisesti liity ketju aiheeseen.

Yritän tässä löytää jotain nappulaa millä ketjusta saisi osan siirrettyä. Jos löydät ensin niin be my guest!

Siirretty, I'm your guest.

[Isa]

En mä edes tiedä, miten voi puuduttaa suonensisäisesti. Eikö se puudutus yleensä laiteta lihakseen, vai sitäkö tarkoititkin?

Ei helvetti, joo sitä tarkoitin. Laitan kolmen tunnin yöunien piikkiin! Voisi kieltämättä olla mielenkiintoinen kokemus suonensisäinen puudutus.

Taisit olla ahne pikku possu.

Vähän joo. :C Nykysin otankin joko pienempiä kuvia tai jos isompia niin useammassa erässä.

[Fenris]

Siis puudutettiinko suonensisäisesti vai oliko kyseessä vain joissakin tatuoinneissa käytettävä ihon pintaan sivelty puuduteaine?

Kuinkahan toi suonensisäinen puudutus sitte menis? XD Onneksi et kumminkaan oo lääkäri, sulla olis varmaan liuta suonensisääsesti puudutettuja potilaita kellaris enemmän tai vähemmän elottomana :'D En kyllä tiiä noista toimenpiteistä, mutta sitä luulis et suonensisäänen puudutus ei tee sydämelle järin hyvää.

Ittellä kans tullu vuosien varrella muutama kuva otettua, ja en sen puoleen kans justiin ymmärrä näitä "otin nyt yhtäkkiä tämmösen kivan pepperoni pizza-siivun tohon vasempaan ohimoon"-tyyppisiä juttuja. Kaikkien iho tietysti niiden oma, mutta vois kuvitella, että alkais kaduttaa joskus myöhemmin. Kun nyt vertaa esimerkiksi siihen, että itselläkin alkaa siinä viimeistään joidenkin kuukausien aikana suuresta osasta taskoja löytymään semmosia "tota kohtaa vois iihan vähän jossain vaiheesvähän korjata"-hetkiä, vaikka se kuva olis ollu kuinka täydellinen silloin kun sen otti! Että sen pohjalta luulis, että juuri nama pepperoni-ihmiset alkais jossain vaihees miettiä, että miksi helevetis tämän tein??

Kivunsieto on niin suhteellista. Itse en varmasti ole kaikkein herkin, mutta täytyy sanoa, että mitä pidempään kipu kestää, sitä vaikeampaa sitä on sietää. Vaikka olen elämässäni jopa tarkoituksella hakeutunu tilanteisiin, jossa mulle tuotetaan kipua, en silti tahdo jaksaa kroonisten kipua aiheuttavien terveysongelmieni kanssa.

Itsellä hyvin pitkälti myös tämä tilanne. Mitä tatuointiin tulee, niin se menee yleensä siinä istuessa. Mitään suurempaa ongelmaa kivun kanssa ei ole ainakaan tähän mennessä tullut, ainoana ehkä kun tehtiin niskaan merkkiä ja piti työskennellä enemmän tuossa luiden päällä nikamien kohdilla, niin silloin oli vähän "oliskohan tämä kohta valmis?"-fiilis. Muuten voisin istua tuntitolkulla, kun joku vaan rahtaisi kahvia käden ulottuville.
Kroonisen kivun kanssa sitten justiin toisin päin. Itsellä ollut selkäongelmia nyt jo reilun kymmenen vuotta, mikä on johtanut melkeinpä jatkuvaan selkäsärkyyn (nyt kylläkin ollut merkillisen hyvässä kunnossa muutaman päivän! ), ja niiden kanssa on kyllä kestämistä. Että lopputulemana se kipu saattaa olla jotenkin alitajuisesti erilaista silloin, kun se on tavallaan itse aiheutettua, verrattuna taas krooniseen kipuun.

Omien tatskojen aiheet sivuavat hyvin pitkälti asioita jotka ovat syystä tai toisesta lähellä sydäntä. Viimeisimpänä kokoelmaan tulivat juurikin tuommoiset samanlaiset sormiriimut kuin Isalla, Lokin riimuilla tosin. Noiden riimujen seurana samassa käsivarressa vielä Ouroboros kämmenselässä (samaan aikaan kuvastamassa Jormungandria ja tavallaan muistuttamassa siitä, että kaikesta huolimatta elämä jatkuu), eräs erittäin paljon elämää mullistanut kirjan hahmo sekä erästä tärkeää ihmistä kuvaava epäkuollut susi.

Aika paha tatskakuume on vähän väliä, mutta yleensä sitä ennemmin hautoo ideaa jonkun aikaa, ennen kun menee neulan alle, mikä johtaa siihen, että tatskoja ei tule otettua ihan niin usein kun haluaisi. Ja tietysti siinä on se paranteluaika, kun ei pääse saunaan, mikä jo sinällään on hirvittävä menetys! D:

Tatskathan jakavat mielipiteitä aika paljon, mutta omasta mielestäni tatuoitu iho on nätti. Ne myös kertovat jotain kantajastaan ja yleensä hyvin mietityillä tatskoilla on tarina minkä kertoa. Näiden lisäksi tatuoinnit ovat loistava idioottiseula, samoin kuin silmään pistävä ulkonäkö. Jos joku ei halua olla tekemisissä kanssani tatuointieni takia, tai ylipäänsä sen takia miltä näytän, ehkä me siinä säästämme molempien aikaa! :'D

[Isa]

Oon vissiin jo yli kaksi tuntia repeillyt suonensisäiselle puudutukselle. Saan varmaan kuulla tästä vielä hautajaisissanikin.

[Reea]

Oon vissiin jo yli kaksi tuntia repeillyt suonensisäiselle puudutukselle. Saan varmaan kuulla tästä vielä hautajaisissanikin.

No mut kyllähän suonensisäisesti annostellaan kipulääkettä kuitenkin (joskus tarvittaessa siis) niin ei se nyt niin paha moka oo! Joku epiduraalipuudutus laitetaan selkärangan epiduraalitilaan eikä sekään suinkaan lihakseen, mutta luulis että suoraan suoneen annosteltuna joku morfiini tms veis kipua ihan samalla lailla.

Sit jos mennään ketjun aiheeseen, niin tatuoinnit on kyllä hienoja, silloin kun ne on hyvin tehty ja niillä on joku merkitys. Mulla on ollut koko elämäni snadi tatuointikuume, mutta ei vieläkään yhtään kuvaa! Yksikään tatuointi-idea ei sitten kuitenkaan ole tuntunut lopulta niin hyvältä, että olis halunnu loppuelämänsä kantaa iholla. Nyt oon kyllä kans viime aikoina miettinyt ihan tosissani riimutatuointia, mutta annas kattoo nyt...