Yleinen riemastus- & ilonaiheketju

[Völva]

Mummalla, silloin kun oli vielä paremmassa kunnossa, oli kyllä jonkinlainen taika sormissa tuossa kasvien hoidossa, sillä hän tuntui saavan vaikka koivuhalon juurtumaan ämpärilliseen hiekkaa. Mutta se taito ei ole ikävä kyllä tainnut periytyä. -_-

On jännä, miten paljon asioita ne isoäidit ovat osanneet, ja ainakin minä olin niin typerä nuorena, etten tajunnut sitä silloin kun omat isoäitini olivat vielä elossa.

Tiedätkö, minusta tuntuu, etten ikinä saa mitään kasvamaan ja todennäköisesti se alruunakin osoittautuu loppupeleissä joksikin rikkaruohoksi. Mutta, en onneksi oikein tiedä miltä alruuna näyttää, joten varmaan ihan tyytyväisenä hyysään jotakin voikukkaa Ja kaunishan sekin on, mutta sen magiikka ei ihan alruunan tasolle yllä.

[Diana]

alruunakin osoittautuu loppupeleissä joksikin rikkaruohoksi.

Mitäs tälle otukselle kuuluu näin joulupyhien jäljiltä..?

[Völva]

Mitäs tälle otukselle kuuluu näin joulupyhien jäljiltä..?

Se oli naapurissa hoidossa ja voi itseasiassa paremmin nyt kuin ollessaan minun hoidossani

[Diana]

No älä nyt siitä huoli, ehkä se olisi voinut hyvin sunkin hoidossasi. Jos sillä on jokin aavistus tulevasta keväästä meneillään..?

[Diana]

Päivän (tai no, useamman päivän) ilonaihe: sain viimeinkin onnistumaan sekä leivän, että mokkapalat gluteenittomasti! Olipa kyllä vaikeaa. Mulla on pitkä kokemus keittiöhommista, ja kaiken kokeilemani olen aina ennen pitkää saanut onnistumaan. Nyt meinasi kyllä usko loppua kesken, mutta onneksi en luovuttanut.

[Diana]

Meillä on vuosikausia asustanut palmu, josta en tiedä, mikä palmu hän oikein on. Ilmeisesti jokin jukka- versio. Olemme kuitenkin nimenneet asukin Naamapalmuksi.

Naamapalmu on jännä otus, sillä tahattomasta huonosta kohtelusta huolimatta hän jaksaa edelleen elää, ja voida kohtuullisesti. Joka vuosi, vuodenvaihteen ja helmikuun välillä sen alimmat lehdet lakastuvat, ja joka ikinen vuosi luulen, että nyt se kuolee. Mutta ei, Naamapalmu vain tiputtaa vanhat pois, ja jatkaa olemistaan.

Naamapalmu nähtävästi lisääntyy siten, että sen juurakosta/ rungon tyvestä pukkaa toisinaan uusi palmujälkeläinen, ja koska hänellä on jo ikää, on se aiemmin tapahtunut useita kertoja. Ruukku, joka on melko suuri siirreltäväksi, olisi käynyt pieneksi kovin mahtavalle viidakolle, joten olemme joutuneet suorittamaan karsintaa vuosien mittaan, ja siirtämään osan tulokkaista uuteen kotiin. Naamis on oletettavasti ollut äkäinen pitkään, koska uusia otuksia ei ole putkahtanut esiin aikoihin. Tänä keväänä meille kuitenkin näköjään tulee pitkästä aikaa uusi palmuvauva.

edit: huomasin juuri, että vauvoja onkin kaksi!

[Reea]

Ihana tarina palmuvauvoista, Diana! Tällä ilonaiheella onnistuit ilahduttamaan myös muita!

[Völva]

Onnea naamapalmuvauvoista

[Diana]

Edelleenkään säistä ei juurikaan hyödytä tunteilla, mutta: ihanaa, kun sataa! Tai no, ehkä pitäisi opetella hallitsemaan säätä, kuten muinaiset suomalaiset, niin olisi aina sellainen keli, mikä miellyttää.

[Hallava]

Mie nautin myös sateesta. Ihana raikas tuoksu ja voi rynnistää lätäköiden läpi kumpparit jalassa Ihanaa. Liiallinen sade ei ole enää kivaa. Oispa kahluuhousut niin voisin mennä paskaojiin rämpimään. Koiratkin siitä niin tykkää.

Noh, muita riemastuksen aiheita; laitoin hakemuksen hierojakouluun. Nyt jännitän kuukauden.. Olisi ihan huippua jos pääsisin - mun vakkarihieroja oli jo innoissaan että pian päästään hieromaan toisiamme ja hän vois mulle opettaa ammattisalaksuuksia Ihanaa. Elokuussa toivottavasti alkaisi koulu. En jaksais enää yhtään tätä nykyistä duunia. Tahtoo oravanpyörästä pois!