Yleinen ketutusketju

[Hallava]

Tsemppiä palomiehen naiselle! Kyllä se kesä joskus loppuu.. Tai sateet tulevat. Jommin kummin Itse ottaisin ne sateet. Ilma on niiiin hiostava.

Frisbeegolfkenttä? Eikö olisi ollut fiksumpaa pistää sinne vaan niitä maaleja? Ei ummarra. Mutta harmin paikka. Kaikki pitää myllätä ja pilata. Mutinamutina.

Kävin tuhlaamassa omaisuuden allergialääkkeisiin, nenäsumutteisiin ja silmätippoihin. Kesä, me ei olla enää kavereita. Tulkoon syssy!

[Diana]

Mua ketuttaa tänään se, että kun on lähes kaksi kuukautta sitten lähettänyt ihmisille kutsut juhliin, eivät kaikki ole edelleenkään kyenneet ilmoittamaan, tulevatko, vaiko eivät. Vp- päivämäärä oli eilen. Mulla ja etenkin sukulaisilla on mm. terveysongelmia, joillain vakaviakin, ja esim. tarjoilut eivät järjesty käden käänteessä. Arvailepa siinä sitten, tuleeko vieraita kymmenen vai kaksikymmentä. Jokainen bileet järkännyt tietää, että siinä on melko suuri ero.

Jotta tämä liittyisi foorumin aihepiiriin edes kaukaisesti, sanottakoon, että tätä esiintyy muillakin elämän osa- alueilla, kuin vain perhejuhlien yhteydessä. Aikoinaan sekä yhdistyskuvioissa, että uskonnollisten ryhmien kanssa ilmeni samaa; ihmiset eivät ilmoita tulostaan, ilmoittautuneet eivät ilmesty paikalle, auttamaan tarjoutuneet eivät hoida hommiaan ja välillä joku ei muista koko asiaa. Hienointa on, kun pitkään ja hartaasti suunniteltu uskonnollinen vihkimys ei toteudu, kun vihittävä ei pääse paikalle darransa takia.

edit: ai niin, on mahtavaa, kun vastauspyynnön päivämäärään mennessä ei kuulu mitään, ja kysyy tekstarilla "ootko hei tulossa?", niin vastaus on, että "joo, tuun ehkä, kun on vähän muutakin menoa." ..ttu "EHKÄ"?

[Völva]

edit: ai niin, on mahtavaa, kun vastauspyynnön päivämäärään mennessä ei kuulu mitään, ja kysyy tekstarilla "ootko hei tulossa?", niin vastaus on, että "joo, tuun ehkä, kun on vähän muutakin menoa." ..ttu "EHKÄ"?

Ihmiset ei nykyään enää pysty/halua sitoutua mihinkään. Samanlaisia kokemuksia itselläni on ihan vaikkapa kurssienkin järjestämisessä; ensin ollaan innoissaan tulossa, mutta sitten kun päivä lähestyy niin perutaankin, ja siinä vaiheessa ei useinkaan enää saa muita tilalle ja koko kurssi peruuntuu. Argh. Nyt olenkin päättänyt, että en järjestä vähään aikaan mitään. Jos joku haluaa kurssin tms., niin saa itse kerätä tutun porukan kasaan, varata paikan ja tulen sitten paikalle.

[Basztor]

Kyllä vaan ketuttaa vaikka kuinka yrittää hammasta purra kun erehdyin taas käymään erään kiihkokristityn "kaverini" luona ja kun tämä kaveri ei osaa muuta kuin uskosta vouhottaa niin tappeluksihan se lopulta meni. Ja lopputulos? Kumpikin hakkasi päätään seinään n. tunnin ajan, sitten päätin että nyt on hyvä aika päättää tämä ajanhaaskaus ja lähteä kotiin potemaan ketutusta ja päätin olla se nöyrempi ja pahoittelin sitä että puhuin solvaten hänen uskostaan kun en kuitenkaan tykkää riidellä ja juuri siitä nokkiini otin kun hän puhuu niin solvaten minun uskostani. Noh...päätin nyt jokatapauksessa että ehkä parempi jättää tällaiset myrkylliset kaverit taakse ja kun ei hänkään pidä minuun mitään yhteyttä niin se on ihan helppo päätös loppupeleissä. Ja siitä pääseekin toiseen ketutuksenaiheeseen joka on yksinäisyys...toki mulla on pari kaveria jotka joskus raahaa mut luolastani ulos mutta olen nykyään vähän eri henkinen heidän kanssaan joskin arvostan heidän yhteydenpitoaan niin paljon että yritän kovasti pitää näistä kavereista kiinni mutta heilläkin on omat menonsa ja suurin osa ajasta meneekin yksinään joka alkaa ihan tosissaan kaivelemaan. Sitten kun on vielä niin älyttömän huono hakemaan seuraa ja tutustumaan kun olen ehkä vähän antisosiaalinen veikko...sekin ketuttaa kun joidenkin kanssa on sitten yrittänyt ystävystyä ja ottanut itse yhteyttä ja yrittänyt tutustua mutta ei saa mitään vastakaikua mutta kai mä vaan yritän tutustua vääriin ihmisiin...mene ja tiedä mutta tällainen purkaus tällä kertaa...

[Diana]

-- kiihkokristityn "kaverini"--- Noh...päätin nyt jokatapauksessa että ehkä parempi jättää tällaiset myrkylliset kaverit taakse

Tämä on suurella todennäköisyydellä hyvä ratkaisu.

---Ja siitä pääseekin toiseen ketutuksenaiheeseen joka on yksinäisyys...

Yksinäisyys on kurjaa, mikäli se ei ole oma valinta. Minä olen varmaankin monen näkökulmasta melko yksinäinen, mutta omalla kohdallani kysymys on tietoisesta päätöksestä karsia elämästä pois useimmat ihmiset. En enää oikein muista, millaista on, kun on paljon kavereita.

Tiedän, että yksinäisyys on yleistä, ja se on myös hyvin haitallista. Olisi toki hyvä, jos keksisi jonkin keinon, jolla voisi hankkiutua ihmisten pariin. Töissä ja harrastuksissa tämä käy luontevasti, mutta entä mikäli sellaisia ei ole? Voiko yksinäisyyden kääntää eduksi, opetella pitämään omasta seurastaan niin paljon, ettei kaipaa muita ihmisiä? En tiedä, kysymys on vaikea.

[Diana]

Minä olen varmaankin monen näkökulmasta melko yksinäinen, mutta omalla kohdallani kysymys on tietoisesta päätöksestä karsia elämästä pois useimmat ihmiset.

Lisään vielä tähän, että sillä on toki varjopuolensa, joskus hyvinkin ikävät sellaiset. En silti toistaseksi ole kokenut tarvetta täydelliseen suunnanmuutokseen.

[Basztor]

Voiko yksinäisyyden kääntää eduksi, opetella pitämään omasta seurastaan niin paljon, ettei kaipaa muita ihmisiä? En tiedä, kysymys on vaikea.

Kyllä sen voi ainakin omalla kohdalla...ei tämä pelkkää murhetta ja masennusta ole vaan tämä on mm. erittäin hyvää aikaa tutustua itseensä varjoisimpia kolkkia myöten. Vaikka nyt en vielä mikään itsetuntemuksen mestari ole niin kyllä tässä on oivaltanut jo jos jonkinlaista itsestään. Onhan tässä oppinut olemaan yksinkin mutta välillä tulee sellaisia kausia että ikävöi niitä aikoja kun oli käytännössä päivittäin jonkinlaisessa ihmiskontaktissa mutta noh...näillä mennään ja ehkäpä niitä uusia ihmisiä tulee ajan mittaan vastaan. Toivossa on hyvä elää. :p

[Diana]

Metsässä on niin paljon lunta, ettei pääse kulkemaan. Koira uppoaa joka hypyllä hankeen lähes kokonaan. Ai että pitäisi kävellä jollain auratuilla kävelyteillä? Juu ei kiitos, ihmisiä näkee muutenkin aivan liikaa.

[Hallava]

Diana, lumikengät? Tosin höttölumilla hujahtaa niilläkin läpi.. Ja lumessa hyppiminenhän on hyvää liikuntaa koiralle. Ite vien omat koirat metsään sekoilemaan. Ei ole ainakaan pelkoa että karkaisivat ainakaan kovin nopeasti. Sykkeet nousee kivasti kun löntystää perässä. Kävelet aina samaa baanaa niin hiljalleen se tallautuu.

[Diana]

Diana, lumikengät? Tosin höttölumilla hujahtaa niilläkin läpi.. Ja lumessa hyppiminenhän on hyvää liikuntaa koiralle. Ite vien omat koirat metsään sekoilemaan. Ei ole ainakaan pelkoa että karkaisivat ainakaan kovin nopeasti. Sykkeet nousee kivasti kun löntystää perässä. Kävelet aina samaa baanaa niin hiljalleen se tallautuu.

Juu, sain itse asiassa juuri lahjaksi lumikengät henkilöltä, joka ei suurin surminkaan halua päätyä koiran ainoaksi ulkoiluttajaksi. En ole vielä kokeillut, mutta pian täytyy.

Koiralta tosiaan lähtee puhti oikein hyvin lumessa kahlatessa. Meidän mussukalle vain alkoi ilmestyä kovien pakkasten alettua varpaisiin, kynnen rajalle, haavaumia. Ne vaivasivat koiraa kovin, enkä ole aivan varma, miten ne ovat syntyneet. Nimesin syylliseksi jäisen lumen, johon koira mielellään hyppää, kuin uljas ritari konsanaan, kaikki jalat ilmassa, eikä mitään hajua, mihin laskeutuu. Hoivasin jalkoja useita päiviä, enkä hyppyyttänyt elikkoa hankeen, niin johan paranivat. Nyt tarttee taas palata normaaliin päiväjärjestykseen, koska koirassa on selvästi ylienergiaa, vaikka olen koettanut liikuttaa muuten hyvin; se vain ei korvaa vapaana kirmaamista skutassa.

Noin muutoin liikunnasta täytyy ulista sen verran, että itselläni on kaikenlaisia vaivoja, joiden vuoksi täytyy liikkua hieman varovaisemmin, kuin olisi muutoin suotavaa. Oma kondis ei riitä pitkään hangessa kahlaamiseen, ja paikat hajoavat. Normaalisti tunnin- parin metsälenkillä koira juoksee koko ajan, eli liikkuu varmasti ainakin kaksi tai kolme kertaa sen, minkä minä. Toki koira väsähtää siinä hankiteutaroinnissa myöskin nopeammin, mutta eipä sekään vaikuta viitsivän juosta lumessa aivan niin paljon, kuin muutoin. Hitto, täytyy tosiaan testata, miten lumikenkien kanssa käy. Eräs tässä tosin valitti juuri sitä, että kevyessä pakkaslumessa eivät ole parhaimmillaan.

Täällä päin missä oleskelen, on myöskin ongelma, ettei aivan lähistöllä ole sopivaa koiranulkoilutusmetsää. Tämän lumimäärän tipahdettua on vaikea päästä autolla paikkoihin, joissa käyn muuten. Kotteroa ei nimittäin saa pysäköityä mihinkään. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta näin on. Sivutiet ovat käyneet todella kapeiksi, eikä autoa kehtaa jättää tukkimaan väylää. Pääteillä ei saa autoa pientareelle, kun aurat ovat tuupanneet niihin lumivallin. Sulan maan aikaan kaikkialla on metsäautoteitä, levikkeitä ja muita koloja, johon auton voi hyvin jättää, mutta nyt on mennyt mahdottomaksi. Muutaman kerran olen jäänyt kunnolla jumiin japanilaiseni kanssa. Nyt liikunkin iso lumilapio muassani kaikkialle. Tällaisia ongelmia ei ollut pk- seudulla. Nuuksiossakin oli aina aurattu sekä parkkipaikat että osa kävelyreiteistäkin, ja lisäksi väkeä kävi niin paljon, että polut tallautuivat siten kuljettaviksi. Tämä tosin olikin pk- seudun ainoa hyvä puoli.

Oliko niin, että sulla, Hallava, on huskyjä? Vai olivatko he malamuutteja? Sori, olen unohtanut. Taitavat joka tapauksessa olla hieman omapäisempiä, kuin oma, tottelemaan syntyneen rodun edustajani. Meillä ei onneksi yleensä karkailla, mutta jos peura sattuu näkösälle, niin sitten se on menoa. Muutamalla tutulla henkilöllä on kokemusta roduista, joille omistajan käskyt ovat monesti hyttysen ininää korvissa. Sanovat, ettei sellaisia voi pitää vapaana, koska lähtevät heti vaeltamaan kohti uusia seikkailuja, tuli omistaja perässä, tai ei. Tuntuu tosi oudolta, kun oma koira pyrkii kaikin keinoin elämään niin, että sillä on rikkoutumaton näköyhteys omistajaan- myös nukkuessaan.