Suuri ihminen on poissa. Harvoin jään kaipaamaan henkilöä, jota en tuntenut henkilökohtaisesti, mutta Pentti Linkola on poikkeus. Maailma ei tarvitse useimpia ihmisiä, mutta Linkolaa se olisi vielä tarvinnut. Hän teki, arvostelijoista, vähättelijöistä ja solvaajista huolimatta, voitavansa mahdottomassa kamppailussa ihmislajin kaikennielevää ahneutta ja tuhovimmaa vastaan, mikä on varsin kunnioitettava saavutus. Ikävä kyllä Linkola tunsi omien sanojensa mukaan epäonnistuneensa tässä ponnistelussaan, ja ilmeisesti kuoli tämän ajatuksen kanssa. Itse näen, että kun tekee parhaansa korkeiden ihanteiden eteen, itsensä likoon laittaen ja eläen, kuten opettaa, ei kukaan voisi vaatia enempää tai pystyä parempaan.
Hyvästi, Pentti Linkola, toivon Sinulle hyvää matkaa esi- isien maahan.