Metsäkysely

[Diana]

Minua kiinnostaa, kuinka usein ihmiset, erityisesti pakanallisen maailmankatsomuksen omaavat, käyvät metsässä, edes kääntymässä. Voit myös ohessa kertoa metsäsuhteestasi.

[Diana]

Käyn metsässä useita kertoja viikossa, parhaimmillaan joka päivä.

Olisi äärimmäisen hienoa päästä kulkemaan usein luonnontilaisessa metsässä, mutta mikäli ei satu asumaan lähellä sellaista, saattaa matkaa moiseen kertyä aivan liikaa, jotta siellä voisi hengailla harva se päivä. On pakko myöntää, että helpointa ja keveintä kulkeminen on paikoissa, joissa on valmiiksi polkuja, tai vaikka vanha metsäautotie. Silti, kun lumettomuus sen sallii, kuljen usein myös umpimetsässä, mikä kuitenkin käy enemmän hermoille, syynä tehometsätalouden vaikutukset metsänpohjaan. Hienoja paikkoja liikkua ovat merenrannat ja niitä reunustavat metsiköt, koska kallionen maaperä sallii yleensä helpomman kulun.

On vaikea sanoa, mikä on metsätyypeistä paras; jokaisessa on hyvät puolensa. Silti, jos olisi ihan pakko nimetä yksi, se olisi varmaankin lehtometsä, ja aivan parhaimmillaan jalopuu- sellainen. Ovat vain valitettasti hyvin harvassa nykyään sellaisetkin.

[Basztor]

Itse käyn ihan liian harvoin... vuosittaiset visiitit metsään, joka on kaikenlisäksi ihan vieressä on laskettavissa kahden... tai ehkä jopa yhden käden sormilla. Jossain vaiheessa kävin metsässä huomattavasti useammin olisiko n. 3-4v sitten mutta nyt ei ole vaan saanut aikaiseksi liikuttua mihinkään kuin aniharvoin.

[Reea]

Silloin kun olin vielä koiranomistaja, kävin metsässä päivittäin. Nykyään en asu enää metsän vieressä, eikä kukaan pakota lähtemään lenkille kauemmas, niin tulee käytyä harvemmin, mutta silti ehkä noin kerran viikossa. Metsässä sielu lepää ja olo rauhoittuu, kyllä sinne vaan on säännöllisesti päästävä.

On vaikea sanoa, mikä on metsätyypeistä paras; jokaisessa on hyvät puolensa.

Sellainen luonnontilassa oleva korpimetsä, suuria kuusia ja sammalmättäitä, se on ehkä paras. Olkoonkin, että sellaisissa tuppaa olemaan loputtomasti itikoita kesäisin, kun ovat niin kosteita, mikä on täysin sietämätöntä.

[Serene]

Käyn metsässä joka päivä. Koiran ja lapsien kanssa, mutta välillä myös yksin. Ihan parasta terapiaa.

Kevättalvella metsä on mielestäni parhaimmillaan. Paksun lumen alta huokuu heräämäisillään olevan luonnon voima. Joki paukuttaa jäitään ja linnut laulaa.

Lähimetsässäni on monta eri aluetta. Eka tulee sellaista vanhaa metsää, missä on pystyyn kuolleita puita, paljon kaatuneita puunrunkoja, kääpiä, sammalta ja naavaa. Sitten tulee joki ja sen reunalla kasvavat lehtipuut. Siitä lähtee sisämetsään päin hyvin tuuhea kuusimetsä. Siellä on aina pimeää, koska puita on niin tiuhassa. Tunnelma tässä osassa on lempparini. Sen jälkeen tulee jättimäisten mäntyjen alue. Yksi männyistä on valtava! Sillä on kaksi tasakokoista latvaa.

Ne suunnittelee laittavansa moottoritien tästä metsän poikki... Surullista!

[Diana]

---Ne suunnittelee laittavansa moottoritien tästä metsän poikki... Surullista!

Todellakin. Onko asia jo varma, vai voisiko siihen vielä vaikuttaa?

[Serene]

Onko asia jo varma, vai voisiko siihen vielä vaikuttaa?

Se on jo piirretty karttaan. Harvinainen raakkulöydös tässä lähipurossa ainakin lykkäsi ohitustiehanketta, mutta kyllä ne sen vielä rakentavat. Toivottavasti tulevat järkiinsä odotellessa.

[Diana]

Kerta kaikkiaan ikävää. Olen nykyisin aina vain useammin sanaton ihmiskunnan loputtoman tuhoamisvimman ja lyhytnäköisyyden edessä. Tällä haavaa, kun katselee Suomen maanteiden kuntoa, on vaikea ymmärtää, miksi uusia pitää rakentaa, kun ei entisiäkään ehditä pitää kunnossa.