Elokuvista ja sarjoista

[Diana]

--American Horror Story: Coven (kausi 3).

Tämä oli hyvä myös mun mielestä! Eipä Covenia voi tietenkään minään opetusvideona ottaa, mutta viihteenä se menee oikein hyvin, ja juuri nuo mainitsemasi elementit tekivät tästä nimenomaisesta kaudesta erityisen kiinnostavan.

Negatiivinen puoli AHS: ssa on tolkuton väkivaltaisuus, joka on itselleni aivan liikaa. Olen varmaan jotenkin yliherkkä, mutta en pysty edes katsomaan kaikkia kohtia. Lisäksi se on myös liian pelottava yksin tuijotettavaksi.

AHS: n parhaat kaudet lienevät 1- 5. Kutosta, eli Roanokea, yritin katsoa, mutta siinä alkoi pahasti toistua aiemmista kausista tuttu kaava, ja ko. puute oli yritetty korvata entistä rankemmalla väkivallalla, joka ei enää siinä kohtaa tehoa muuten kuin okserefleksiin. Lisäksi meno oli aiempaakin oudompaa, joten homma hyytyi siihen. Koetin vielä jatkaa 7. kautta, eli Kulttia katsomalla, mutta en enää jaksanut. Sain kuulla luotettavista lähteistä, että 8- ja 9- kaudet ovat aivan surkeita, joten kannattaa ehkä lopettaa siis katselu kauteen 5, paitsi jos on tosifani.

[Reea]

AHS: n parhaat kaudet lienevät 1- 5. Kutosta, eli Roanokea, yritin katsoa, mutta siinä alkoi pahasti toistua aiemmista kausista tuttu kaava, ja ko. puute oli yritetty korvata entistä rankemmalla väkivallalla, joka ei enää siinä kohtaa tehoa muuten kuin okserefleksiin.

Just näin! En siis ole ainut, jonka mielestä laatu laski kutoskaudella niin rajusti, että sarjan katsominen jäi siihen. Viisi ekaa kautta sen sijaan olivat hyviä ja mielenkiintoisia, turhan väkivaltaisia myös minun makuuni, mutta katsottavissa kuitenkin. Etenkin Coven - kausi oli minunkin mielestäni oikein hyvä.

[Alexandra]

Discovery of Witches on ihana!---

Yritin katsella sarjaa, mutta vaikka kaiken pitäisi jokaisella mahdollisella mittarilla olla täydellistä, meinasin nukahtaa jatkuvasti. En tajua. Harmittaa ihan, kun hyviä sarjoja on muutenkin vähän. Pitäisiköhän kokeilla vielä..?

No niin, tämä on nyt katsottu. On kyllä sanottava että jotenkin odotin enemmän, koska kaikki elementit hyvinkin mielenkiintoiselle sarjalle tuossa on kyllä olemassa. Henkilöhahmot kuitenkin jäivät jotenkin kaukaisiksi, etenkään siitä päähenkilöstä ei oikein saanut sarjan edetessäkään "otetta", eikä edes Satu Järvinen oikein puhutellut vaikka sinänsä hauska juttu että suomalainen noita kuvioissa mukana pyörikin.

[Diana]

Suoratoistopalvelusta löytyi sarja Sabrina pimeällä puolella. --

Heh, olen nyt katsellut kaikki saatavilla olevat kaudet. --

Nonni, Sabrina tuli tappiinsa.

Kävi, kuten monelle muullekin suoratoistosarjalle, että laitettiin pakettiin jollakin tapaa etuajassa. Käsikirjoittajat ehtivät sentään kirjoittaa hommalle pisteen, mihin ei aina tule mahdollisuutta nykyään. Tai sitten kyseessä ei ollut suunniteltu "piste", vaan neloskauden törttöily lopetettiin yhtä käsittämättömällä ja suunnittelemattomalla tavalla, kuin koko kausi oli toteutettu. Itse asiassa jo kolmas tk oli tasoltaan aiempia heikompi, että olisi kannattanut luovuttaa jo silloin - etenkin, kun en edes tahtonut jaksaa sitä katsoa todella outojen juonenkäänteiden vuoksi. Jokin pieni toivo kuitenkin eli, että pakanalliseen suuntaan siirtyminen olisi ollut johdanto sarjan kohentumiselle, mutta juu ei, uskottava se on: mikään sarja ei parane loppua kohti, vaan käytännössä jokainen heikkenee kausi toisensa perään.

Sanon suoraan, että Sabrina pimeällä puolella- sarjan viimeistä kautta ei kannata katsoa ollenkaan. Itse asiassa kausista ainoa, joka olisi kannattanut, oli - yllättäen - se ykkönen.

[Diana]

Sain merkillisen sattumuksen kautta käsiini elokuvan The Craft- Legacy. Leffa on itsenäinen jatko- osa 90- luvun kulttihitille The Craft- Noitapiiri. Jotkut varmasti muistavat vielä jälkimmäisen hyvin, jotkut taas eivät varmasti ole koskaan nähneetkään, vaikka se ainakin vielä hiljattain oli saatavilla mm. Netflixissä. 90- luvn versio taisi saavuttaa suosion lisäksi mainetta sarjassa "Miten asioita ei tulisi tehdä", kun on tarkoitus askarrella leffa "noidista" ja "magiasta". Mutta leffan suosio ei perustunut - silloinkaan - sen oikeellisuuteen jollakin kuivalla aikuisuuden saralla, vaan se oli teinien kannalta sopivan trendikäs, jotta siitä saattoi pölliä tyyli- ja musiikkivinkkejä. Ja miten voisi unohtaa fraasit, kuten " We are the weirdos, mister!", jonka Nancy heitti vastauksena oudolle seudulle piknikille suuntaavan tyttönelikon puuhia ihmettelevälle bussikuskille. Muutoin sen enempää ekaa, kuin tokaa leffaa ei kannata ottaa minään opetusvideona, todellakaan. Eikä kukaan varmaan ole koskaan ottanutkaan. Eipä.

The Craft- Legacy ei ole sen luokan taidepläjäys, että siitä jaksaisi intoutua laatimaan suurellisia analyyseja, ja juoneltaan se on niin ohut, ettei siitä voi sanoa juuri mitään paljastamatta liikaa. Joka tapauksessa tuotosta kanssani katsomaan pakotettu miesoletettu totesi elokuvan jälkeen, että vanhempiemme nuoruudessa leffan pahis oli gangsteri- mafioso, meidän aikanamme kommari- agentti, sittemmin muslimiterroristi, ja nykyään suurinta pahuutta edustaa setämies. Kyllä, näin ainakin mikäli uskomme The Craft- Legacyn tekijöitä. Mutta teineille suunnatun trendielokuvan tulee toki heijastella aikansa aallonharjalla ratsastavia aatteita ja vallitsevaa asenneilmapiiriä, että sikäli ratkaisu ei yllätä.

Lyhyesti ruodittuna uusintaversiossa on samankaltainen juoni, kuin edeltäjässään: nuori ihminen tulee tietoiseksi maagisista voimistaan enempi tai vähempi tahtomattaan, ja törmää ohessa kiinnostaviin ihmisiin, enempi tai vähempi tahtomattaan. Paino on tässä tapauksessa sanassa ihminen, sillä tuoreessa versiossa ei sukupuolta kannata loputtomiin mennä olettelemaan, kuten ei muutenkaan missään yhteydessä nykyään. Magian tai vakavasti otettavan uskonnollisuuden kanssa elokuvalla ei ole oikeastaan mitään tekemistä, vaikka se niin yrittää väittääkin. Tiedostavuus on asian ydin, ja jos ei muuta yritä oletella, kyllä leffan katsoa voi. Tai sitten ei. Eipä.