Yleinen ketutusketju

[Isa]

Jatkuu sarjassamme "Isa inhoaa ihmisiä" osa 666.

Oon tässä tämän illan aikana miettinyt, että onko ihmisten kanssa tekemisissä oleminen todellakin aina vain tätä: ensin menee hyvin ja luuletkin kaiken olevan hyvin, mutta sitten joku pudottaakin yhtäkkiä pommin ja kaikki lässähtää siihen. Kaikissa porukoissa, joissa olen ollut jossain väliaikaista harjoittelijaa tai muuta ohikulkijaa pysyvämmässä asemassa, ovat päättyneet johonkin ihme kirkkaalta taivaalta salaman lailla ilmestyvään draamaan. Yleensä nää draamat tulevat vieläpä sellaisten ihmisten taholta joilta sitä ei kuuna päivänä uskoisi tapahtuvaksi. Ja yleensä ne ovat jostain tosi pienestä, selvitettävissä olevasta asiasta johtuvia, tai silkkoja väärinkäsityksiä, joita asianosaisia ei vain kiinnosta oikaista.

Lisäksi tilanteessa on joka kerta sellainen jännä dominopalikkaefekti, että kun yksi häipyy niin sitten menevät perässä muutkin. Lopulta jäljellä olen vain minä ja ehkäpä pari muuta, jotka jäävät keskenään ihmettelemään, mitä helvettiä juuri tapahtui.

Mielestäni yksi vastenmielisimpiä asioita mitä ihminen voi toisille tehdä, on hypätä laivasta sen sijaan että auttaisi kauhomaan vettä yli laidan ja paikkaamaan reiän. Tyyliin "poissa silmistä, poissa mielestä." Siinäkö se sitten oli se yhteinen visio ja päämäärä, jonka eteen luvattiin tehdä parhaamme? No, kunkin paras on tietysti erilainen eikä muilta voi vaatia samaa kuin itseltään. Mutta vaikka itse olenkin varmaan yksi planeetan hermoheikoimpia ihmisiä, en silti jättäisi kaveria hädässä.

Just nyt tekisi mieli vain kaivautua johonkin pieneen koloon manaamaan. Mutta ei se auta kuin alkaa kauhoa.

[Völva]

Mielestäni yksi vastenmielisimpiä asioita mitä ihminen voi toisille tehdä, on hypätä laivasta sen sijaan että auttaisi kauhomaan vettä yli laidan ja paikkaamaan reiän. Tyyliin "poissa silmistä, poissa mielestä." Siinäkö se sitten oli se yhteinen visio ja päämäärä, jonka eteen luvattiin tehdä parhaamme? No, kunkin paras on tietysti erilainen eikä muilta voi vaatia samaa kuin itseltään. Mutta vaikka itse olenkin varmaan yksi planeetan hermoheikoimpia ihmisiä, en silti jättäisi kaveria hädässä.

Just nyt tekisi mieli vain kaivautua johonkin pieneen koloon manaamaan. Mutta ei se auta kuin alkaa kauhoa.

Kuulostaa tutulta. Muistan nuorena miettineeni, että "mikä perhana näitä ihmisiä oikein vaivaa kun se oma etu on se, joka menee aina ihan kaiken edelle ja ihan heti, vaikka yhdessä sovittiin sitotua johonkin hommaan?" Nykyään haistan sellaiset ihmiset jo kaukaa (ja usein ne on duunimaailmassa just niitä ihmisiä, jotka aluksi on kaikkein innokkaimpia keksimään kaikenlaisia visioita ja ajamaan asioita eteenpäin) ja kieltämättä teen heille täsmälleen saman jutun, eli en edes lähde mukaan mihinkään, jos aistin, että kyseessä on taas sellainen ihminen, joka jossakin vaiheessa tulee puukottamaan selkään tai häippäsemään kuvioista ja jättämään muut pulaan. Niin helkkarin monta kertaa olen paikkaillut sellaisten ihmisten duuneja, jotka vaan päätti kesken kaiken ottaa ritolat, että enää en siihen suostu tai pakkohan se on, koska muuten joku muu joutuu kantamaan sen koko paskan yksin. Tää on taas yksi niistä syistä miksi haluaisin elää siellä metsässä

[Diana]

On varmaan yllättävänkin yleistä, että ihmiset hyppäävät kelkasta viimeistään, kun jotain pitäisi oikeasti tehdä. Mulla on myös tästä kokemusta kymmenien vuosien ajalta.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ihmettelen, miten esim. hirmuteot, kuten massamurhat ja vastaavat toteutetaan. Juuri luin Mansonin keissistä taas, ja tuntuu uskomattomalta, että joku latvakakkonen voi saada useita ihmisiä valtaansa ja laittaa nämä murhaamaan puolestaan. Kun mä en edes tiedä, miten ihmiset saisi puhaltamaan yhteen hiileen jonkin positiivisen asian puolesta..??!!

Oli varmaan edellisellä foorumilla, kun hieman vastaavaa pohdittiin liittyen yhdistyksen perustamiseen, ja siitä rönsysi keskustelu maamme yleiseen ilmapiiriin. Mä en todellakaan tiedä, onko vika kulttuurissa, yksilöissä, vai rakenteissa. Oli missä oli, talvisodan henki on nykyisin pelkkä vitsi.

[Isa]

Nykyään haistan sellaiset ihmiset jo kaukaa (ja usein ne on duunimaailmassa just niitä ihmisiä, jotka aluksi on kaikkein innokkaimpia keksimään kaikenlaisia visioita ja ajamaan asioita eteenpäin)

Eikä! Tämä henkilö oli juurikin sellainen. Siksi tulikin niin yllätyksenä, kun yhtenä päivänä oli innokkaimmin viemässä asioita eteenpäin ja toisena ovi kävi.

Mä en todellakaan tiedä, onko vika kulttuurissa, yksilöissä, vai rakenteissa. Oli missä oli, talvisodan henki on nykyisin pelkkä vitsi.

Luulen että hieman kaikissa, mutta eniten veikkaisin syypääksi kulttuuria. Porukka aivopestään pennusta asti kilvoittelemaan muiden kanssa ja annetaan ymmärtää, että jos et ole sellainen ja tällainen etkä voita noita muita, et ole mitään. Vaikka yksilön merkitys onkin tärkeä, mielestäni sitä korostetaan meillä päin liikaa. Minäminäminä, minä ensin. Kyllä itseäänkin saa ja pitääkin ajatella, mutta ei se silti sulje pois sitä, että muitakin kohtaan voi olla huomaavainen.

[Fenris]

Asuntoon tehdään putki / viemäriremonttia. Ensin syksyllä piha oli kaivettu auki ja jatkuvalla syötöllä jotku raksamiehet hyppäs vahtaamas sitä sun tätä. Ja aivan helevetinmoinen meteli.. Kun tuo rakennuksen etupuoli saatiin laitettua niin huokaisin jo helpotuksesta, mutta mitä vielä. Siinä vaiheessa alkoivat työt talon toisella puolella!
Nyt jo kuukausitolkulla aivan järkyttävä meteli. Työkoneita, kaivinkoneet rikkovat kauhalla asfalttia, uutta asfalttia ja putkia laitetaan. Ikkunat helisevät ja kämppä tärisee niin, että kahvikuppi hyppii pöydällä...
Kaiken kukkuraksi aloittavat hommat siinä puoli 8 aamulla, ja kun itse saan yleensä nukutuksi vasta joskus lähemmäs neljän maissa, niin voi kuvitella kuinka tulee pitkät, hyvät ja voimaannuttavat yöunet. -_- Hermo alkaa olla pinnassa...

[Völva]

Minäminäminä, minä ensin. Kyllä itseäänkin saa ja pitääkin ajatella, mutta ei se silti sulje pois sitä, että muitakin kohtaan voi olla huomaavainen.

Ihan samaa mieltä

[Völva]

Kaiken kukkuraksi aloittavat hommat siinä puoli 8 aamulla, ja kun itse saan yleensä nukutuksi vasta joskus lähemmäs neljän maissa, niin voi kuvitella kuinka tulee pitkät, hyvät ja voimaannuttavat yöunet. -_- Hermo alkaa olla pinnassa...

Ton täytyy olla hirveää! Mulle nukkuminen on niin tärkeä juttu, että olisin varmaan jo käynyt kaatamassa termospullollisen kahvia niiden työkoneiden tankkiin. Okei duuniaanhan ne vaan tekee, mutta kyllä taloyhtiö olisi voinut sopia edes muutamalle päivälle viikossa myöhäisemmän aloitusajan (ja vastaavasti sitten pidentäneet toisesta päästä).

[Diana]

Asuntoon tehdään putki / viemäriremonttia.

EIH! Kaikki remontit ovat aivan hirveitä, mutta putkiremppa on se pahin. Onko vielä wc ja/tai suihku käyttökiellossa..? Aivan täydellistä.

[Fenris]

Mulle nukkuminen on niin tärkeä juttu, että olisin varmaan jo käynyt kaatamassa termospullollisen kahvia niiden työkoneiden tankkiin.

Ihan loistava ajatus! :'D Piristi päivää... ja alko tehdä mieli kahvia... Mutta joo, työtähän ne tekee, ei sille minkään voi, mutta olisi kyllä voinu justiin sopia sitten vaikka että muutamana päivänä aloottavat sillon aamusta ja muutamana vaikka puolilta päivin. Mutta eeei, sehän on ennen kuulumatonta, että joku muka nukkuis vielä seittemän jälkeen..

Onko vielä wc ja/tai suihku käyttökiellossa..? Aivan täydellistä.

Wc ja suihku oli käyttökiellossa silloin ensin, mutta onneksi vaan hetken, että jotain hyvää tässäkin. Toisaalta taas on melkeinpä yhtä epämiellyttävää, kun tyyliin toikkaroit vielä yövaatteis ja yhtäkkiä joku random raksamies räjähtää sisään yleisavaimella kattomaan milloin mitäkin. Postis tuli kyllä ilmootus, että "asunnossanne käydään yleisavaimella sen ja sen välisenä aikana tekemäs sitä sun tätä. Mutta toisaalta se varootus ei paljoo auta, kun siihen kirjeeseen on merkitty vaan vaikka joku tietty viikko, mutta ei tarkkaa päivää eikä kellonaikaa. Ja ovikelloahan ne ei voi soittaa! -_-'

Oon nyt tässä vaan yrittäny laskea sen varaan, että routa tulee ja niiden on PAKKO lopettaa.

[Diana]

Mutta toisaalta se varootus ei paljoo auta, kun siihen kirjeeseen on merkitty vaan vaikka joku tietty viikko, mutta ei tarkkaa päivää eikä kellonaikaa.

Mun edellisessä kämpässä oli parvekeremppa koko sen puoli vuotta, mitä siellä asuin. Pidin koiraa partsilla, joten jostain syystä mulle aina huudeltiin, kun oltiin tulossa kaiteen yli.

Remppaukkelit hilasivat itsensä korkeuksiin henkilönostimella, ja oli kyllä vaikea muistaa, että vaikka asuin kakkoskerroksessa ja keittiön ikkunan puolella oli valtava jontka, saattoi sieltäkin puolelta ajoittain joku pällistellä sisään. Ja koira oli taas iloinen.

Ja ovikelloahan ne ei voi soittaa!

Tuollainen on törkeää. Valita firman esimiehelle, ja jos ei auta, niin taloyhtiön isännöitsijälle.