Pakanan perhe

[Diana]

Keitä noidan/ shamaanin/ pakanan perheeseen kuuluu? Onko joku muu läheinen mukana jakamassa uskoa tai maailmankuvaa, vai tarvotko tiellä itseksesi?

[Diana]

Minulla on kaksi lasta, kohta jo aikuisia. Puolisoita on tullut ja mennyt, nyt on jo pidempään ollut hommassa onneksi kestävyyttä. Lapset toivotettiin aikaan tervetulleiksi maailmaan pakanallisten seremonioiden saattelemana, ja kaipa tuosta jotakin on heidän takkiinsa tarttunut, omasta maailmankuvastani.

Muutoin pidän lähiomaisia ja esi- isiäkin perheenjäseninä. Perheenjäseninä pidetään toki myös lemmikkejä, joita on nyt ainoastaan yksi, ja hän on aivan hirveä Fenris- hauva. Hänen uskonnostaan en ole aivan varma, mutta keskeisesti siihen vaikuttaa liittyvän peurojen jahtaaminen, kaiken mahdollisen kyttääminen ja elämän ottaminen hyvin vakavasti kaikin puolin.

[Serene]

Tässähän ollaankin jännän äärellä sitten jossain vaiheessa, kun mun täytyy jutella uskomuksistani puolison kanssa. Vähän pelkään, mitä hän tuumii. Eli yksin olen tämän asian kanssa.

Lapsia meillä on kolme, joista vanhin teini-iässä. Keskimmäisessä pojassani erotan erityistä herkkyyttä henkimaailmaan. Hän on aina uskonut myös jälleensyntymään. Kolmevuotiaana hän otti asian itse puheeksi, vaikka tällaisista aiheista ei ikinä ennen oltu puhuttu. Ehkä saan keskimmäisestä lapsestani vielä joskus kaverin tälle tielle. Nuorin on nyt kolmevuotias ihana pikku prinsessa, kenen noitakokemukset rajoittuu Disney-elokuviin.

Äitini on joskus kertonut joitakin kokemuksiaan "yliluonnollisesta" ja kummituksista, mutta muuten hän on kyllä niin kapeakatseinen ihminen, että tueksi hänestä ei ole.

Siperianhusky on aina ollut mun lempparirotu. Tää ihanuus on asustanut meillä vasta vuoden. Naapurin lapset aina huutelee, että tua se susi taas menee, kun ollaan lenkillä.

[Diana]

Tässähän ollaankin jännän äärellä sitten jossain vaiheessa, kun mun täytyy jutella uskomuksistani puolison kanssa. Vähän pelkään, mitä hän tuumii.

Olen törmännyt monenlaisiin kokemuksiin tähän liittyen. Joillakin puolisolle ja/ tai suvulle kertominen on mennyt hyvin, joillain ei todellakaan. Erityisesti, mikäli puolisolla on itsellään eri vakaumus, kuin pakanalla, on ristiriitojen todennäköisyys suuri. Jos taas toinen ei välitä uskonasioista juurikaan, menee kertominen yleensä helpommin, tyyliin "just, viime kuussa se oli atkinssin dieetillä, sen jälkeen vatsatanssikurssilla, ja nyt on vuorossa noituus, selevä".

Ikävämpiäkin tapauksia on kuitenkin siis tullut vastaan, ja onkin yllättävää, kuinka tässä melkoisen maallistuneessa yhteiskunnassa asenteet ovat tietyiltä osin melko keskiaikaisia.

Keskimmäisessä pojassani erotan erityistä herkkyyttä henkimaailmaan. Hän on aina uskonut myös jälleensyntymään. Kolmevuotiaana hän otti asian itse puheeksi, vaikka tällaisista aiheista ei ikinä ennen oltu puhuttu. Ehkä saan keskimmäisestä lapsestani vielä joskus kaverin tälle tielle.

Kuulostaa lupaaavalta.

Äitini on joskus kertonut joitakin kokemuksiaan "yliluonnollisesta" ja kummituksista, mutta muuten hän on kyllä niin kapeakatseinen ihminen, että tueksi hänestä ei ole.

No mutta, nythän olet löytänyt paikan, josta varmasti tukea irtoaa. Meillä aktiiveilla on välillä kyllä melkoisen tuulinen meno elämässä, joten vastaus saattaa toisinaan viipyä. Toivotaan kuitenkin, että aina vähintään muutama ihminen täällä jotakin juttelemassa, minä suurimmalla todennäköisyydellä. Toivotaan lisäksi, että porukkaa ajan kanssa ilmaantuu enemmän, niin meno on sitten taatumpi.

Siperianhusky on aina ollut mun lempparirotu. Tää ihanuus on asustanut meillä vasta vuoden. Naapurin lapset aina huutelee, että tua se susi taas menee, kun ollaan lenkillä.

Meillä oli tuolla Luonto- osiossa jokin ketjukin lemmikeille, mutta siellä on vielä melko vähän tekstiä. Koirat, lapset ja sukulaiset saavat toki ilmestyä keskustelun lomaan missä hyvänsä sopivaksi katsotussa kohdassa.

[Reea]

Mun laumaan kuuluu kaksi koiraa ja kaksi kissaa, muuten elelen itsekseni. Kissat varmaan häipyy jossain vaiheessa exän luo asumaan ja koiriinkin meillä on ns yhteishuoltajuus, kuitenkin ottaen huomioon, että yksi iso syy erolle oli mun pakanuus, ei hänestä tälle tielle tukea ole. Sen sijaan multa löytyy sisko, joka on melkoisen kiinnostunut aihepiiristä, mummi joka harjoittaa suomenuskoa ja äiti joka uskoo täysin henkimaailman juttuihin vaikka harras kristitty onkin. Näin ollen lähipiiristä siis löytyy kuitenkin jotain tukea asialle, vaikka oma polkuni näiden ihmisten poluista poikkeaakin.

Lisäksi koen, että elämässä häärii jonkinlainen henkinen perhe, nimittäin esivanhemmista ja hengistä ja muista pakanoita koostuva sellainen.

[Völva]

Tämän erakon fyysiseen laumaan kuuluvat puoliso, kolme aikuista lasta ja kolme kissaa. Perhe ja läheiset tietävät vakaumukseni, mutta jakaminen on liian voimakas sana. He sietävät sitä tai oikeastaan suhtautuvat siihen melkolailla välinpitämättömästi. Aikoinaan isoäitini oli saman polun kulkija ja häneltä olen tieni perinyt ja taitoni oppinut, ja välillä huomaan ikävöiväni häntä, mutta maailmankuvaani kuuluu tietyn erakkouden hyväksyminen, joten en oikeastaan kärsi siitä, ettei kukaan läheisistäni jaa näkemyksiäni.

[Diana]

kolme kissaa...

Siis mitä, miten mä olen tämän missannut?? Ties kuinka kauan juteltu samassa paikassa, enkä tätkään tiennyt: teilläkin asustaa misuleita! Mä olen kyllä maailman huonoin noita- akka, kun mulla ei sellaisia pikku hirmuja ole.

[Völva]

kolme kissaa...

Siis mitä, miten mä olen tämän missannut?? Ties kuinka kauan juteltu samassa paikassa, enkä tätkään tiennyt: teilläkin asustaa misuleita! Mä olen kyllä maailman huonoin noita- akka, kun mulla ei sellaisia pikku hirmuja ole.

Pikku ja pikku miten sen nyt ottaa. Vanhin painaa melkein 15 kg ja kevyinkin kahden maatiaiskissan verran. Ovat kooltaan pienen terrierin kokoisia. Eivät siis ole ylipainoisia, kuuluvat vain maailman suurimmaksi kasvavien kissojen rotuun (maine coon).

[Diana]

Vanhin painaa melkein 15 kg ja kevyinkin kahden maatiaiskissan verran. Ovat kooltaan pienen terrierin kokoisia. Eivät siis ole ylipainoisia, kuuluvat vain maailman suurimmaksi kasvavien kissojen rotuun (maine coon).

Hmm... ehkä mäkin olen oikeasti jonkinlainen maine coon, en siis yhtään ylipainoinen, vaan olen vain kasvanut suureksi. Tuollainen kunnioitettavan kokoinen misukka saattaisi pärjätä jopa meidän kotihirviölle, tai mistä tietää, vaikka mokoma vellihousuinen hauveli jäisi vielä alakynteen.

Ei mutta oikeasti, kisut on ihania. Voi hitto, kun ei tähän elämäntilanteeseen... *jupinaa*

[Völva]

Vanhin painaa melkein 15 kg ja kevyinkin kahden maatiaiskissan verran. Ovat kooltaan pienen terrierin kokoisia. Eivät siis ole ylipainoisia, kuuluvat vain maailman suurimmaksi kasvavien kissojen rotuun (maine coon).

Hmm... ehkä mäkin olen oikeasti jonkinlainen maine coon, en siis yhtään ylipainoinen, vaan olen vain kasvanut suureksi.

Tuollainen kunnioitettavan kokoinen misukka saattaisi pärjätä jopa meidän kotihirviölle, tai mistä tietää, vaikka mokoma vellihousuinen hauveli jäisi vielä alakynteen.

Tämä rotu luulee olevansa koira, ja siksi pärjää todella hyvin koirien kanssa. Meidän "Freijan kissat" noutaa leluja, tuo ruokakupin sängynviereen aamulla, jos ruoka on loppu, murisee vieraille tai kun ovikello soi ja osaavat istua, nousta seisomaan takatassuilleen ja antaa tassua käskystä (tai no, oikeastaan pyynnöstä )