Uusista ja vanhoista uskonnoista

[Diana]

Toisen ketjun innoittamana ajattelin pohtia aihetta lisää täällä.

Minä en ole enää aikoihin jaksanut määritellä mitään, mikä ei välittömästi liity itseeni. Nyt kun tämä uusi foorumi on olemassa, voitaisiin kuitenkin yhdessä koota näkemyksiä siitä, mitkä uskonnot ovat uususkontoja ja mitkä eivät. Itse en näe, että uususkonnot olisivat huonompia, kuin vanhat, ainakaan siksi, että ne ovat nuorempia.

Jos täällä on joku uskontotieteilijä, tervetuloa apuun. Sitä odotellessa sanottakoon, että yleisesti uuspakanalliset uskonnot näemmä katsotaan uususkonnoiksi. Tällaisia olisivat siis mm. aasainusko, wicca, suomenusko sekä druidismi. Vaikka ne pohjautuvat vanhoihin uskomuksiin, niiden jatkumo on kuitenkin katkennut, ja niiden harjoittajien on täytynyt rakentaa ne säilyneen tiedon ja kansanperinteen pohjalta. Wicca on tosin perustamalla perustettu uskonto, eikä nykytiedon valossa ole syytä uskoa, että sen kaltaista olisi harjoitettu ennen 1900- lukua.

Shamanismi ja noituus ovat taitoja (tekniikoita), jotka voivat olla osa jonkin uskonnonharjoittajan maailmankuvaa. Rajanveto näiden kahden välillä on monesti vaikeaa, ja kenties hyödytöntäkin, koska suhtautuminen niihin riippuu uskonnollisesta tai kulttuurisesta kontekstista. Shamanismi lie ollut osa kaikkia varhaisia uskontoja/ uskoja (alkuperäiskansojen uskonnot). Noituutta voi käyttää uskonnosta huolimatta, tai yhdistää sen osaksi uskoaan (wicca). Uuspakanallisissa uskonnoissa shamanismilla/ shamanistisuudella ja noituudella näyttää olevan merkittävä sija.

Itseäni hieman mietityttävät termit uusnoituus ja uusshamanismi. Ilmeisesti ne on kehitetty kuvaamaan suuntauksia, joissa yhdistellään eri ikäisiä ja eri kulttuuripiireistä kumpuavia noituuden ja shamanismin muotoja.