Kirjoittaja Diana » 23.11.2017 17:32
Oon aivan kade Tildan mökkihommelista!
Mulla ei ole mökkiä, omaa tai vuokrattua. Vanhemmillani oli koko lapsuuteni ja suuren osan myös aikuisikääni mökki, kolmessa eri paikassa. Yksi oli läntisessä Suomessa järven rannalla, ja kaksi seuraavaa Etelä- Suomessa meren saaressa.
Mökki saaressa on ihana, mutta siinä huomaa kouriintuntuvasti, miten luonto asettaa rajoitteensa. Vaikkei kumpikaan mökki ollut erityisen sovelias talviasumiseen muutenkaan, ei niihin ollut kelirikon aikana asiaa. Muutenkin säitä piti vahtia tarkemmin, koska jos esim. nousi kova tuuli, oltiin kusessa pikkuisessa veneessä matkalla saareen tai pois sieltä.
Kerran ensimmäisellä saarimökillä oltiin viety verkot vesille. Kun niitä piti seuraavana päivänä mennä hakemaan, nousi hyvin nopeasti aivan järkyttävä sumu. En ole eläissäni nähnyt sellaista; eteen ei nähnyt oikeastaan metriäkään ja jos nosti kätensä suoraksi, kädenselän näki vain utuisasti. Faija tuumi, ettei uskalla lähteä kahden ala- asteikäisen lapsen kanssa siinä kelissä ihmettelemään, löytyykö myöhemmin Virosta vai Ruotsista. Ongelmaksi muodostui, että tämän seurauksena kalat joutuivat tietenkin kitumaan verkossa pidempään.
Samaisella mökillä ei missään vaiheessa ollut makeaa vettä saatavilla, sähköstä puhumattakaan. Perunat keitettiin merivedessä, ja jääkaappi toimi kaasulla, kuten hellakin. Koska peseytymismahdollisuudet olivat tästä johtuen hyvin rajalliset, mökillä oltiin yleensä korkeintaan viikonloppu. Kesän lämpimimpänä aikana saatettiin viipyä pidempään, kun uiminen oli mahdollista. Tukka pestiin mäntysuovalla meressä.
Isovanhempani, Karjalan evakkoja hekin, viettivät ainakin kerran mökillä viikon putkeen ihan kahdestaan, vaikka vaari oli silloin jo niin huonossa kunnossa, ettei jaksanut itse kävellä liukkaita kallioita pitkin ylös. Faija sitten kantoi isänsä reppuselässä. Ihmettelin, miten mummi ja vaari uskalsivat jäädä mökkiin kahdestaan. Itseäni pelotti myrskyisinä öinä mennä yksin pissallekin talon nurkalle. Mutta en silloin ymmärtänyt, että mummille ja vaarille sähköttömyys, juoksevan veden puute, ulkohuussi sekä ilman puhelinta oleskelu olivat olleet täysi normaali olotila ison osan heidän elämästään.
Myrskyöinä oli jännittävyyden lisäksi erittäin tunnelmallista istua mökin terassilla myrskylyhtyjen häilyvässä valossa pelaamassa korttia koko perheen voimin. Tulomatkan varrella olevasta kiskasta oltiin ostettu irtokarkkeja, jotka maksoivat pennin kappaleelta. Markalla sai siis sata!
Kesän aurinkoisina päivinä retkeiltiin saarissa, joissa pesi valtavat määrät merilintuja. Mutsi oli hirvittävän kiinnostunut niistä ja selosti juurta jaksaen joutsenten, haahkojen, meriharakoiden ja silloin hyvin harvinaisten, naapurisaaressa asuvien korppien puuhista. Minä ja veljeni sen sijaan halusimme tutkia meduusoja, joita siihen aikaan vielä Suomekin rannoilla saattoi nähdä. Lisäksi keräsimme unelmanpehmeää, vihreää merilevää, joka oli kiva käydä lasauttamassa aurinkoa palvovan mutsin selkämykseen ja juosta märkää läjähdystä seuraavaa raivaria karkuun.
Faija kalasti koko ajan, ja opetti minut ja veljenkin siihen. Saimme usein esihistoriallisen hirviön näköisiä haukia, jotka oli vaikea saada joskus ylös vedestä, kun ne taistelivat raivokkaasti elämästään. Usein ne päästettiinkin pois, sillä hauki on on tunnetusti melko ruotoinen olento. Illalla grilliin saattoi aivan yhtä hyvin laittaa makkaraa tirisemään; pääsi helpommalla, eivätkä kädet haisseet kalanperkuulle loppupäivää.
Olin jo tuolloin vakuuttunut, että meressä asui Ahti, sekä erinäköisiä vedenhenkiä. Faija, joka on aina ollut tapaluterilainen, käski kaataa mereen tilkan mehua tai olutta, kun meni kalaan. Kas, silloin kävi ahven onkeen. Joku siis kuuli, mitä oli pyydetty.
Kun istuu koko kesäyön tyynen meren rannalla, voi tuntea sen, minkä muinaiset, hylkeitä pyytäneet esi- isämme jo tunsivat; Suomen omalaatuisen luonnon, meren ja maan merkillisen kuiskeen.
Tämä ylläkuvailtu, Hangon vesillä sijainnut mökki oli karu asumus karulla paikalla: se rakennettiin korkealle kalliolle koko perheen voimin. Faija kantoi hirret, mutsi auttoi, missä kykeni, ja me lapset toimimme yleisapulaisina. Muuraustaitoinen tuttava sentään teki piipun. Takkaa siinä ei kuitenkaan ollut, koska mökistä oli tarkoitus tulla sauna. Viereen piti tulevaisuudessa kohota hieno kesähuvila. Se jäi rakentamatta. 90- luvun lamassa menivät firmat, autot ja asunto, siinä ei paljoa kesämökki enää tuntunut. Hyviä muistoja kuitenkin jäi Hangon mökistä.
Tarttee kirjoitella tästä aiheesta lisää, kun ehdin.
"Haeresis est maxima opera maleficarum non credere; To disbelieve in witchcraft is the greatest of all heresies."
Malleus Maleficarum 1486