Uskonnollinen suuntautuminen

[Diana]

Mikä on uskonnollinen suuntautumisesi? Shamanismi tai voodoo, asatrú tai wicca? Stregheria? Santeria? Vaiko jokin muu? Kenties etsit vielä?

[Diana]

Olen suuntautunut länsimaiseen noituuteen, ja maailmankuvani sekä uskomukseni pitävät sisällään vaikutteita monista eri poluista. Kaikista osasista en osaa yksiselitteisesti edes sanoa, mistä ne tulevat. Intuitiolla on siis osansa. Wicca, stregheria, aasainusko, sekä Euroopan ja Lähi- Idän alueiden muinaiset kultit ovat olleet tärkeitä innoittajia. Euroopan ulkopuolella syntyneet uskonnot, kuten voodoo ja santeria ovat myös äärimmäisen kiinnostavia, ja niistä ammennan sopivia vaikutteita.

Tärkeää ovat jumalat, esi- isät, luonto, perhe, kunniallisuus, omavaraisuus, omanarvontunto, sekä rehellisyys itseä kohtaan.

[Isa]

Minulla lienee suuntautumista vähän sinne sun tänne. En ole edes varma kaikesta, mistä ovat alunperin peräisin. Saattaapi olla pakanauskontojen lisäksi mukana jonkinlaisia hippusia myös mm. buddhalaisuudesta ja shintosta.

Uskon kaikkiin jumaliin, henkiin ja kaikenkattavaan ykseyteen aina kosmoksesta ja jumalista ruohonjuuritasolle hyönteisiin ja kasveihin. Jälleensyntymää pidän hyvin todennäköisenä, samaten jonkinlaisia useita tuonpuoleisia, jonne elolliset saattavat päätyä odottelemaan seuraavaa syntymää, mikäli epäonnistuivat elämänsä aikana saavuttamaan sen mitä piti.

Äärimmäisen hyvän ja pahan olemassaoloa puolestaan en pidä kovin todennäköisenä, mutta en silti sulje mitään pois, koska en kuitenkaan mistään mitään tiedä. Oletan Maan olevan jonkinlainen kamalia olosuhteita sisältävä läävä, missä kunkin on tarkoitus sekä oppia että opettaa muita kehittyäkseen tietoisuudessa korkeammille tasoille.

Taidan olla vähän sellainen rusinoiden napsija. Mikäli jokin tuntuu kertakaikkisen väärältä - olipa kyse sitten jonkinlaisista pyhistä teksteistä tai muiden ihmisten jumaliin liittyvistä sanomisista - jätän sen huomiotta. Pyhiä tekstejä on voitu peukaloida ja harmittavan useilla ihmisillä on tapana yrittää oikeuttaa hirmutekonsa jumalten tahdolla, vaikka sillä ei olisikaan asian kanssa mitään tekemistä.

Tärkeää ovat jumalat, esi- isät, luonto, perhe, kunniallisuus, omavaraisuus, omanarvontunto, sekä rehellisyys itseä kohtaan.

Tämä myös mulla. ^

[Reea]

Mä olen tullut monen mutkan kautta siihen missä olen uskonnollisen suuntautumiseni kanssa nyt. Lapsena olen saanut äidiltäni kristillisen kasvatuksen, ja toisaalta mummiltani suomenuskoisen. Sittemmin olen etsinyt polkuani niin itämaisten filosofioiden kuin wiccaan suuntaavan uusnoituudenkin parista, lopputuloksena sitten se, että olen tällä hetkellä täysin hurahtanut asatruun ja skandinaaviseen shamanismiin.

Taustalla kuitenkin vaikuttaa edelleen varsinkin mummin opit vahvasti, eli jos jotain rituaaleja teen, niin usein haen elementtejä suomalaisesta pakanuudesta ja noituudesta, lisäksi erilaiset itämaiset meditaatioharjoitukset ja länsimaisen noituuden kuvasto näkyy mun harjoittamisessa. Tie on kuitenkin selkeästi tuonne asatruun päin, koko ajan se ottaa enemmän alaa mun tekemisissä. Enkä mä edes voi sille mitään, ne sen uskonnon jumalat ja jumalattaret selkeästi haluaa puuhailla mun kanssa, niin olkoon sitten niin.

[Völva]

Minulla on suurin vaikuttaja ollut ehdottomasti isoäitini, joka oli skandinaavisen noituuden ja seidrin harrastaja koko elämänsä ja periaatteessa kaikki oppini ovat joko ihan suoraan tai ainakin pohjimmiltaan häneltä. Matkan varrella erilaisia ihmisiä tavatessa, on kyllä tarttunut paljon suomenuskosta ja Kalevalaisestakin perinteestä.

Olen reissannut jonkin verran maailmalla shamanismin perässä ja huomannut, että se luonto, ympäristö ja ihmisten persoonallisuus, jossa kukin traditio on syntynyt on todella tärkeää ja lopputulema oli minulle se, että pohjolan lapsena pohjoismainen versio shamanismista on se, jota voi kaikkein luonnollisimmin harrastaa. Se vastaa käsitykseeni koko olemassaolostamme. En siis tunne oloani kotoisaksi intiaanien traditioissa sen enempää kuin siperialaisten tai saamelaistenkaan traditioissa vaikka heitä suunnattomasti arvostankin.

Aasa-, vaani-ja rökkausko sekä Yggdrasilin kosmologia. Tämä osio onkin sitten vaikea selittää. Tavallaan uskon, mutten harrasta uskontona. Näkemys lienee melkoisen yleinen shamaanien keskuudessa, olipa traditio sitten mikä tahansa. Yggdrasil luo maailmankuvani, mutta en ole jumalakeskeinen millään tavalla ja erilaiset jumaluuksien palvonnat eivät kuulu maailmankuvaani. He kulkevat matkassa mukana ja kunnioitan heitä siinä missä luontoa ja muita henkiäkin, mutta en blottaa tai ylistele heitä. Kiitän toki lahjalla lahjasta. Enkä koskaan pyydä apua ilman, että olisin valmis maksamaan siitä, mutta minulle jumalat ovat kuitenkin vai yksi osa tätä yhteyttä, jossa me kaikki olemme. He toimivat meille kutsujina tälle polulle, henkioppaina, opettajina, auttajina tai laukaisijoina ja he ovat suureksi avuksi matkoilla toisissa maailmoissa, mutta en voi palvoa heitä, koska toimimme kaikki yhdessä saman tavoitteen saavuttamiseksi. ”Paha auktoriteettiongelma" sanoisi entinen opettajani tähän, mutta kyse ei ole siitä, vaan uskon, että me kaikki olemme osa jotakin suurempaa yhteyttä eikä hierarkia missään muodossa kuulu maailmankuvaani -ei toisessa todellisuudessa sen enempää kuin tässäkään maailmassa.

Heh, tällä asenteella olisin tooooodella hankaluuksissa valtauskontojen jumaluuuksien kanssa

[Isa]

Yggdrasil luo maailmankuvani, mutta en ole jumalakeskeinen millään tavalla ja erilaiset jumaluuksien palvonnat eivät kuulu maailmankuvaani. He kulkevat matkassa mukana ja kunnioitan heitä siinä missä luontoa ja muita henkiäkin, mutta en blottaa tai ylistele heitä. -- ”Paha auktoriteettiongelma" sanoisi entinen opettajani tähän, mutta kyse ei ole siitä, vaan uskon, että me kaikki olemme osa jotakin suurempaa yhteyttä eikä hierarkia missään muodossa kuulu maailmankuvaani -ei toisessa todellisuudessa sen enempää kuin tässäkään maailmassa.

En minäkään ylistele. Kunnioitan toki suuresti, mutta ei ole koskaan ollut tarvetta nöyristellä ja kyyristellä jossain lattianrajassa. Saahan sitäkin toki tehdä jos kokee tarpeelliseksi ja oikeaksi, mutta itselleni tuli monoteististen uskontojen keskellä kasvaneena ainakin jonkin asteisena yllätyksenä, ettei tarvitse ellei halua. Omalla kohdalla se tuntui teennäiseltä ja typerältä, koska vuorovaikutus ei tuntunut olevan tyyliin palvelija ja palvottu, vaan pikemminkin isä ja tytär tai veli ja sisar -suhde.

Alttari löytyy, mutta sinnekin tuon tavaraa samalla periaatteella, kuin toisin perheenjäsenelle kaupasta: "Hei, näin tämän ja tulit sinä mieleen. Toivottavasti pidät."

Heh, tällä asenteella olisin tooooodella hankaluuksissa valtauskontojen jumaluuuksien kanssa

Sama vika. Jatkuvasti saa kuulla, kuinka on liian uhmakas ja uhmaa the jumalaa ja vihastuttaa hänet ja saa samalla aikaiseksi luonnonmullistuksia ja ennen kaikkea ihmiskunnon tuhon. Ja itse oot siinä sitten otsa rypyssä, että puhummekohan me nyt samasta entiteetistä, ja että tuo kuvailemasi kuulostaa muutenkin sen verran ylitseampuvalta, että mahtaakohan tuollaista olla olemassakaan?

[Diana]

Heh, monoteistissa uskonnoissa varmaankin koetaan lievästi sanottuna kaukaiseksi ajatus, että joissakin muinaisissa pakanauskonnoissa jumalia saatettiin uhkailla tai kiristää, jos eivät pyynnöt tai rukoukset auttaneet. Tai eipä tuo välttämättä päde pelkästään muinaisiin pakanauskontoihin.